Uutiskirjearkisto > Uutiskirje 4/2013

BYOD, MOOCit, flipped classroom ja pilvipalvelut puhututtivat Virtuaaliopetuksen päivillä

Opetushallituksen vuosittaisilla Virtuaaliopetuksen päivillä 2. ̶ 3.12. Helsingin messukeskuksessareilu 500 alan ammattilaista kuuli ja näki esityksiä tämän hetken puhutuimmista tieto- ja viestintätekniikan (tvt) opetuskäytön toteutuksista ja visioista. Päivillä kuultiin myös opetushallituksen puheenvuoroja muun muassa tvt:n huomioimisesta käynnissä olevassa opetussuunnitelmauudistuksessa ja kansallisen koulutuspilven kehittämisestä.

Koulua ympäröivä maailma on muuttunut ja muuttuu. Tekniikka kehittyy, tiedon määrä lisääntyy, työ muuttaa luonnettaan.  On pohdittava koulun ja yhteiskunnan suhdetta sekä koulun tehtäviä ja vastuita. ”Opetuksen sisältöä, pedagogiikkaa ja koulujen työkäytänteitä on tarpeen tarkastella ja uudistaa suhteessa toimintaympäristön ja osaamisen muutoksiin”, kuten opetusneuvos Irmeli Halinen esityksessään totesi. Digitaalisten oppimisympäristöjen pedagogisesti tarkoituksenmukainen hyödyntäminen osaltaan kehittää sellaista laaja-alaista osaamista, jota nykypäivänä ja tulevaisuudessa tarvitaan. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä luovan tuottamisen taidot. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa tvt-taidot integroidaan osaksi oppiainekuvauksia ja tvt on osa oppimisympäristön ja työtapojen kuvausta.

Opetushallitus on alkanut myös valmistella koulujen käyttöön yhteistä, kansallista pilvipalvelua, joka sisältäisi oppimista tukevia materiaaleja ja aktiviteetteja kootusti ja valtakunnallisesti käytettäväksi. Yhteisen palvelun avulla halutaan tukea koulujen tasa-arvoa tvt:n hyödyntämisessä. Viestiseinällä tilaisuudessa tuli voimakkaasti esiin toive, että koulutuspilvi ei saisi olla pelkkä staattinen oppimateriaalipankki vaan sen tulisi olla joustava, kehittyvä ja mahdollistaa aktiivista toimintaa ja tiedon tuottamista.

Keskustelua päivillä herätti oppilaiden omien laitteiden käyttäminen opetuksessa, ”Bring Your Own Device” -toimintamalli (BYOD). Kouluissa on suuria eroja siinä, miten omien laitteiden kouluun tuomiseen suhtaudutaan. Pelisääntöjen puute laitteiden käytön suhteen ja opettajien asenteet ja epävarmuus lienevät suurimmat syyt siihen, että esimerkiksi oppilaiden älypuhelimia ei hyödynnetä opetuksessa. Tarvitaan tietoa hyvistä ja toimivista pedagogista käytännöstä laitteiden käytöstä. Toivottavasti saamme tulevina vuosina kuulla Virtuaaliopetuksen päivillä kokemuksia BYOD-malleista eri kouluasteilta.

Myös massiiviset, avoimet verkkokurssit, MOOCit (Massive Open Online Course), olivat esillä useammassakin esityksessä. MOOC-kursseille maailmalla ovat tyypillisiä nimekkäisiin luennoitsijoihin perustuvat sisällöt ja suuret keskeyttäjämäärät (jopa yli 90%). MOOCeja onkin kritisoitu nykyisen oppimisen tutkimuksen huomiotta jättämisestä ja siitä, että massakurssit eivät todellisuudessa tavoita esimerkiksi kehittyviä maita kovin hyvin. MOOCien rinnalle onkin kehitelty pienempiä SOOC-kursseja (Small Open Online Course), joissa oppimisen interaktiota pyritään lisäämään. Suomessa SOOC-kursseja on tarjolla opetusalalle esim. sooc.fi -sivustolla. Siitä, miten MOOCit ja SOOCit ovat sovellettavissa Suomen koulumaailmaan, keskustellaan monilla tahoilla. Viime keväänä EDE-uutiskirjeessämme ilmestyi kokemuksiin pohjautuva juttu MOOC-kursseista.

Päivien rinnakkaissessioissa oli esillä muun muassa sosiaalisen median hyödyntäminen yleissivistävässä koulutuksessa. Sosiaalisen median työkalut voivat tarkoituksenmukaisesti käytettyinä lisätä oppilaiden autonomiaa, motivaatiota ja vuorovaikutusta oppimisprosesseissa. Esimerkiksi verkon videopalvelujen materiaalit voivat toimia käänteisen luokkahuoneen tai käänteisen oppimisen (flipped classroom) mallissa oppimisen virittäjinä ja jaettuja dokumentteja voidaan käyttää yhdessä tuottamisen ja kirjoittamisen apuna ja vuorovaikutuksen lisääjänä oppilaiden ja opettajan välillä. Käänteisellä luokkahuoneella tarkoitetaan pedagogista mallia, jossa käytetään apuna Internetissä olevia opetusmateriaaleja, jolloin varsinaisella oppitunnilla jää enemmän aikaa opettajan ja opiskelijoiden väliselle vuorovaikutukselle. Monesti tämä tehdään antamalla opiskelijoille esitehtäväksi esimerkiksi jonkin videon katsominen etukäteen ja kommentoiminen verkossa.

Virpi Pietikäinen