Uutiskirjearkisto > Uutiskirje 3/2014

Do it yourself in education – kansainvälinen opetuksen kehittämishanke koulun näkökulmasta

Haastattelimme Oulun normaalikoulun Koskelan toimipisteen rehtoria Seija Blombergia hänen näkemyksistään ja kokemuksistaan kansainvälisen hankkeen partnerina. Do it yourself in education (DIYLab) -hanke käynnistyi vuoden 2014 alussa ja kestää vuoden 2016 loppuun. Parhaillaan Oulun, Prahan ja Barcelonan kouluissa suunnitellaan ensi kevään DIY-toimintaa.

1. Olemme hankkeen alussa. Mitä DIYLabissa mukana oleminen tarkoittaa juuri nyt Koskelan normaalikoululle?

DIYLab on ajassa kulkeva kansainvälinen projekti, jossa pyritään edistämään oppilaiden laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta. Tärkeää oppilaille on oppia käyttämään tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla.

Do It Yourself -projektissa pyritään luomaan edellytyksiä oppilaiden laaja-alaisen osaamisen kehittymiselle. Oppilaita ohjataan hallitsemaan omaa oppimisprosessiaan tuottamalla omaa oppimateriaalia sekä lisäämään osallisuutta, vaikuttamista ja kestävän tulevaisuuden rakentamista. Hankkeessa pyritään edistämään oppilaiden työelämätaitoja, innostamaan yrittäjyyteen sekä antamaan valmiuksia tieto- ja viestintäteknologian osaamiseen ja soveltamiseen. DIYLab on projekti, joka myötäilee ja noudattaa hyvin meneillään olevan perusopetuksen opetussuunnitelmanuudistuksen henkeä.

2. Minkälaisia mahdollisuuksia näet projektilla koulussasi?

Arvokasta hankkeessa on ollut vanhempien ja oppilaiden osallistuminen hankkeeseen heti hankkeen käynnistyttyä keväällä 2014. Alussa kartoitettiin oppilaiden tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvä tietotaito haastattelemalla kolmea erilaista focus-ryhmää eli vanhempia, oppilaita ja opettajia. Näin saatiin selville oppilaiden tämän hetkinen digitaalinen kompetenssi, jonka pohjalta projektia lähdettiin suunnittelemaan ja toteuttamaan syksyllä 2014. Yhtenä tavoitteena on, että oppilaat kasvaisivat projektin aikana digitaalisen kulttuurin kuluttajista digitaalisen kulttuurin tekijöiksi.

Hankkeessa suunnitellaan monialaisia, eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia, joiden toteuttamiseen osallistuu useiden eri oppiaineiden opettajia. Oppilaat oppivat näin hahmottamaan koulussa opiskeltavien asioiden merkitystä oman elämän ja yhteisön sekä yhteiskunnan ja ihmiskunnan kannalta. Samalla he saavat aineksia maailmankuvansa laajentamiseen ja jäsentämiseen. Myös tältä osin hanke noudattaa uuden opetussuunnitelmaprosessin henkeä.

3. Miksi mielestäsi koulun kannattaa - ja toisaalta ei kannata - osallistua erilaisiin kansainvälisiin kehittämishankkeisiin? Toisin sanoen mitä hyötyä kansainvälisestä toiminnasta parhaimmillaan on, ja vastaavasti, mitkä ovat tällaisen hankkeen suurimmat kompastuskivet pahimmillaan?

Kansainväliset hankkeet innostavat sekä oppilaita että opettajia, jos niitä on koulussa sopivin välein sopiva määrä. Hankkeen myös pitää integroitua koulunpitoon luontevasti. Jos näin on, hanke parhaimmillaan lisää oppilaiden ja opettajien motivaatiota ja koulussa viihtymistä. Suurimmat kompastuskivet liittyvät siihen, ettei hanketta jakseta viedä loppuun, se jää pinnalliseksi ja yhteydet koulutyöhön heikoiksi. Yliopiston koulussa merkittävä lisäarvo on tutkimuksellinen lähestymistapa opetustyöhön ja koulun kehittämiseen. Tämä tuo syvyyttä hankkeiden toteutukseen ja takaa sen, että opettajat innostuvat uudelleen ja uudelleen kehittämään työtään hankkeita hyödyntämällä.

Paula Airaksinen

projektinumero: 71400ALLPA4A3541A4AESAKA1MP