Uutiskirjearkisto > Uutiskirje 1 / 2013

Kokemuksia MOOC -kurssilta

Osallistuin tammi-helmikuun aikana Edinburghin yliopiston järjestämälle E-learning and Digital Cultures –kurssille. Kurssi oli ns. MOOC –kurssi. MOOC on lyhenne sanoista massive open online course. Termi oli työn kautta tuttu ja kurssimuoto jäänyt mieleeni ajatuksella ”tähän täytyy joskus tutustua tarkemmin”. MOOC –kurssit yhdistetään usein yhdysvaltalaisiin huippuyliopistoihin, mikä oli omiaan lisäämään kiinnostustani niitä kohtaan. Lopullisen kipinän kurssille osallistumiseen sain projektipalaverissa, kun toisessa yliopistossa työskentelevä kollega kertoi osallistuvansa kurssille.

Kuva 1. Courseran kurssitarjontaa.

Osallistumallani kurssilla massiivisuus tarkoitti opiskelijamäärää. Olin osa yli 40 000 opiskelijan joukkoa. Avoimuus tarkoitti sitä, että kurssille pystyi rekisteröitymään kuka tahansa, mistä tahansa ja koulutus oli maksutonta. Kaikki kurssiin liittyvä ilmoittautumisesta tehtävien tekemiseen hoitui verkossa. Kurssi tarkoitti mielestäni sitä, että opettajajoukko oli miettinyt koulutukselle tavoitteet, toteutustavan, aikataulutuksen, tehtävät ja kurssin suorittamiseen kuuluvan vertaisarvioinnin. He myös järjestivät pari verkkokokousta Google Hangoutissa, jossa he kertoivat ja selvensivät opiskelijoille kurssin taustoja ja toteutustapoja.

Itselleni jäi kurssista hyvä mielikuva. Teknisesti asiat toimivat ja toteutustapa oli sellainen, että se mahdollisti suuren opiskelijajoukon osallistumisen. Koulutus kesti yhteensä viisi viikkoa ja opiskeluaika oli jaettu viikon mittaisiin jaksoihin, joissa keskityttiin tietyn aihealueen opiskeluun. Jokainen jakso sisälsi aiheeseen valikoituja YouTube –videoita, linkkejä verkossa julkaistuihin artikkeleihin ja uutisiin sekä pohdintakysymyksiä, joiden avulla omaa oppimista sai edistettyä ja kytkettyä myös kurssin tavoitteisiin. Kurssi huipentui lopputyön, digitaalisen artefaktin, tekemiseen. Opiskelijoille annettiin vapaat kädet tuottaa oma artefaktinsa verkossa avoimesti saatavilla resursseilla. Itse julkaisin työni Prezi-esityksenä, jossa pohdin teknologian osuutta omassa opiskelussani kurssin teemoihin liitettynä.

Kuva 2. Kurssin pääsivu.

Kurssilla oli käytössä myös keskustelualueita, jotka olivat hyvin opiskelijavetoisia. Opettajien ei oletettu osallistuvan keskusteluun, vaan vuorovaikutus perustui vertaisuuteen: opiskelijakavereiden antamiin vinkkeihin ja neuvoihin. Koulutuksen sisältöihin liittyvään keskusteluun ja ryhmäytymiseen rohkaistiin. Kurssille löytyikin foorumeita mm. Facebookista ja Twitteristä. Lisäksi muodostui alueellisia ryhmiä ja isojen kaupunkien opiskelijaryhmiä, joista osa näytti jopa tapaavan omaehtoisesti. Itsekin löysin kurssilta 3 muuta oululaista opiskelijaa, mutta heidän kanssaan en ehtinyt olemaan yhteydessä. Vuorovaikutus ja siihen osallistuminen oli jokaiselle täysin vapaaehtoista ja perustui omien haasteiden ja ajatusten esille tuomiseen.

Nyt, kun mietin kurssin kokemuksia noin viikko sen päättymisen jälkeen, määrittelisin käymäni koulutuksen nykypäivän kansalaisopistoksi. Löysin laajasta tarjonnasta itselleni hyödyllisen kurssisisällön, joka oli itselleni merkityksellinen ja innostava. Osallistuminen tapahtui vapaasta tahdosta ja ilman suorituspaineita, harrastusluontoisesti. Toki osallistumiselleni oli myös ammatillinen motiivi: halusin kokea tällaisen kurssimuodon käytännössä ja miettiä tätä kautta koulutuksen antia myös omaan työhöni. Jotain koukuttavaakin koulutusmuodossa taisi olla, koska ilmoittauduin saman tien uudelle, Virginian yliopiston kurssille, jossa sain yli 70 000 uutta kurssikaveria.

Mikko Ojala

Lisätietoja MOOCeista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Massive_open_online_course

MOOC –kurssien etsinnän voi aloittaa esimerkiksi näistä:
https://www.coursera.org/
https://www.edx.org/