Opettajat uraa luomaan

Opettajaksi haluan ja opettajana olen koko työurani tai sitten ehkä joskus voisi rehtorin hommat kiinnostaa. Näin saattaa ajatella usea opettaja, eikä ajattelussa ole mitään moitittavaa. Voisiko kuitenkin opettajan toimimisessa olla erilaisia kehitysuria? Tätä on miettinyt mm. opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunta. Neuvottelukunnan raportissa korostuu näkemys opettajana kehittymisen jatkumosta, joka sisältää opettajan peruskoulutuksen, uran alkuvaiheen perehdytyksen ja opettajan työn haltuunoton sekä määrätietoisen ja pitkäjänteisen täydennyskoulutuksen. Tämän jatkumon toteutuminen sisältää kuitenkin haasteita.

Suomalaiset opettajat saavat yliopistotasoisen peruskoulutuksen, mikä on eittämättä ollut yksi tae peruskouluopetuksen korkeaan laatuun. Opettajien peruskoulutukseen ollaan kuitenkin yhä enemmän ja yhä uudestaan vaatimassa uusia sisältöjä vanhojen lisäksi. Jos kaikki vaateet huomioitaisiin peruskoulutuksessa, niin opettajien peruskoulutuksen kesto venyisi ja paljon. Koulupenkiltä työelämään pitäisi kuitenkin siirtyä entistä nopeammin kaikilla aloilla.

Opettajien täydennyskoulutusta vaivaa sirpalemaisuus. Osittain sirpalemaisuus on seurausta siitä, että opettajat osallistuvat täydennyskoulutukseen impulsiivisesti periaatteella: ”hei tuo näyttäisi kivalta kurssilta”. Ehkä kuitenkin vielä suurempi syy sirpalemaisuuteen on täydennyskoulutuksen saavutettavuus. Kurssit ovat joko liian kalliita tai ilmaisiin koulutuksiin ei pääse, kun sijaisiin ei ole varaa. Eikä ole mitään takeita siitä, että kurssi, johon nyt ei pääse osallistumaan, tullaan joskus järjestämään uudestaan.

Edellä lyhyesti kuvattuihin haasteisiin tulisi hakea ratkaisua kahdesta suunnasta. Opettajien tulisi hahmottaa oma kehittymisensä peruskoulutuksesta käynnistyvänä urana, joka kestää koko työssäolon ajan. Opetustoimen henkilöstökoulutuksen neuvottelukunta ehdottaa, että opettajien kehitysuria voisivat olla ensiksikin johtamisen ura, jolloin tavoitteena on toimia oppilaitoksen johtotehtävissä. Toinen urapolku voisi olla jokin tietty ammattitaito, kuten esimerkiksi erityiskasvatus tai tvt:n opetuskäyttö. Kolmas urapolku tähtäisi siihen, että opettaja toimii oman työyhteisönsä kehittäjänä. On myös huomioitava, että urapoluilla eteneminen ei tarkoita jatkuvaa kurssittautumista aiheesta vaan kyse on oman osaamisen lisäämisestä valitulla urapolulla. Osaamisen lisääminen tarkoittaa kouluttautumisen lisäksi esim. kehittämishankkeissa toimimista, työn kiertoa tai mentorointia.

Toinen suunta, josta tulee hakea ratkaisua, on täydennyskoulutuksen systemaattisuus. Opettajan pitäisi pystyä luottamaan, että ne opetustyössä tärkeät valmiudet, joita peruskoulutuksessa ei saa, voi halutessa ja tarvitessaan saada täydennyskoulutuksen kautta. Tämä vaatii tiivistä yhteistyötä opettajien, täydennyskouluttajien ja täydennyskoulutuksen rahoittajien kesken.

Opettajien urapolkujen toteutuminen vaatii paljon tekemistä eri osapuolilta. Toisaalta jo nykyisellään moni opettaja on kehittänyt itseään systemaattisesti tiettyä polkua pitkin. Eli kyse ei ole mahdottomasta tehtävästä, polkuakin kuljetaan askel kerrallaan.

Ai niin, yksi tärkeä seikka urapolun hahmottamiseen ja sillä etenemisen seurantaan on dokumentaatio. Miten tämä voisi toteutua, siihen me ede-tiimissä haemme ratkaisuja yhdessä Raahen ja Siikalatvan alueen koulutoimien kanssa.

Esa Niemi